Päästiin sitten kerralla kunnolla selvittelemään Hupin viime aikoina ilmestynyttä vinoutta, kun lauantaina hevoshierojaksi opiskeleva kaveri kävi hieromassa Hupin ja sunnuntaina eläinlääkäri-tallikaveri kurkkasi vielä suuhun. Hupi on siis ollut viikon tai parin ajan kummallisen hankala ratsastaa oikealle, oikea takajalka on vähän huono tulemaan alle ja hevonen tuntuu haluttomalta venyttämään vasenta kylkeään.
Iso kasa syitä vinoudelle löytyi jo heti lauantaina. Mitään isoja jumeja ei ollut missään mutta muutama pieni jotka olivat enemmän kun riittävästi selittämään herkkishevosen ongelmat. Kaula (joka on yleensä ollut hyvä joka hierontakerralla) oli ihan selkeästi kovempi ja jäykempi vasemmalta ylhäältä. Samoin selkä, joka yleensä on herkempi jumittumaan oikealta, oli nyt vasemmalta vähän kireämpi, ja Hupi silmin nähden nautti kun kireitä paikkoja saatiin avattua. Se nautiskeli hoidosta turpa töröllään, korvat lurpallaan, silmät puolitangossa ja pää polvissa roikkuen. Oikealta puolen löytyi myös kintereen yläpuolelta pientä turvotusta (nestettä), joka kuitenkin lähti kevyesti hieromalla liikkeelle (ja oli sunnuntaina tipotiessään). Kaikki nämä yhdessä ovat varsin loogisia asioita selittämään vinoutta, toivottavasti saatiin korjattua näin helposti.
Vaikka todennäköiset ongelmat löytyivät jo hieronnassa niin Hupi raspattiin kuitenkin sunnuntaina. Tai olisi raspattu jos sieltä olisi jotain löytynyt. Puoli vuotta on aiemmin ollut passeli raspausväli Hupille mutta nyt yhdessä ainoassa hampaassa oli "pientä epätasaisuutta", piikeistä ei tietoakaan. Hyvä näin :)
Tänään mennäänkin sitten pitkästä aikaa valmentajan silmän alle, vieläpä uuden sellaisen. Saas nähdä kuinka käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti